Mikä Suomea uhkaa?
Mitä ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioita Suomen pitäisi painottaa seuraavina vuosina?
Viime vuosien aikana Suomen puolustuksen toimintaympäristö on kokenut suurimman muutoksen sitten kylmän sodan päättymisen. Turvallisuutemme kytkeytyy tiiviisti yleiseurooppalaiseen turvallisuustilanteeseen ja on hyvin vaikea kuvitella, että lähialueella tapahtuvassa sotilaallisessa konfliktissa voisimme jättäytyä tilanteen ulkopuolelle tai meille tarjoutuisi ulkopuolisen asema.
Viime vuosien kriisin seurauksena myös Suomessa on ollut tarve päivittää näkemys nykyaikaisesta sodankäynnistä sekä keinoista. Uuden teknologian myötä yhteiskuntamme haavoittuvuudet ovat lisääntyneet, ja jatkossa Suomen on panoste
ttava entistä vahvemmin kyberpuolustukseen ja muihin hybridivaikuttamisen keinoilta suojautumiseen. On myös varmistettava, että Suomen puolustus kykenee vastaamaan uudenlaisen toimintaympäristön vaatimuksiin. Suomen turvallisuuspolitiikalla ja puolustuksella luodaan ennaltaehkäisevä kynnys, jotta kenelläkään ei synny houkutusta käyttää sotilaallista voimaa tai laajaa hybridivaikuttamisen keinovalikoimaa suomalaisen yhteiskunnan vahingoittamiseksi.
Yksi keskeisimmistä turvallisuusympäristössämme vaikuttavista tekijöistä on Venäjä. Venäjän suhteen Suomi tarvitsee päättäväistä politiikkaa. On syytä muistaa, että ulkopoliittisesti viisas pieni valtio varautuu pahimman varalle eikä vain usko hyvien aikojen jatkuvan. Suhteemme Venäjään ei saa rajata Suomen ulkopoliittista liikkumatilaa ja valintoja. Pakotteiden rinnalla tarvitsemme jatkossakin dialogia.
Kansainvälisellä areenalla Suomen tulee edelleen tiivistää puolustusyhteistyötä erityisesti niiden valtioiden kanssa, joilla on yhteneviä intressejä mm. Itämeren alueella. Keskeinen osa Suomen turvallisuuspoliittista uskottavuutta on kyky toimia yhdessä muiden maiden kanssa. Suomi on valmis antamaan ja ottamaan vastaan sotilaallista apua, ja tätä tulee myös harjoitella. Puolustusyhteistyön syventäminen ja kansallinen puolustus eivät ole ristiriidassa keskenään.
Maanpuolustus on koko kansan asia, ja maanpuolustustahto on puolustuskykymme perusta. Seuraavalla vaalikaudella on syytä kehittää mahdollisuuksia myös naisille osallistua kokonaisturvallisuuteen ja maanpuolustukseen. Tässä uudistuksessa tulee olla kyse ennen kaikkea kansalaisten maanpuolustustahdon lujittamisesta sekä itsenäisen Suomen puolustuksen vahvistamisesta monipuolisella osaamisella. Kuten kaikessa velvoitteiden lisäämisessä, myös tässä tulee käyttää suurta harkintakykyä jatkuvuuden turvaamiseksi.
