Taas uutinen, kuinka Suomen rahoittamissa kehitysapuhankkeissa (Tansaniassa) on valunut rahaa vääriin tarkoituksiin (Talouselämä-lehti).
Yllätyitkö? Varojen käyttöä ei valvota eikä vaikutuksia arvioida. Myös korruptio rehottaa. Kehitysapu voi olla saajalle bisnestä, eikä tässä kohtaa tule olla liian sinisilmäinen.
Koko kehitysapujärjestelmä tulisi rakentaa uudelleen siten, että rahaa annetaan vain toimintaan, jonka vaikutukset ovat mahdollista todentaa.
Mm. vuonna 2021 valmistuneessa kehityspolitiikan ylivaalikautisessa selonteossa annettiin ymmärtää, että demokratiakehitys olisi kehitysavun myötä vahvistunut. Kuitenkin kehitysavun kohdemaissa köyhyys on jopa lisääntynyt ja demokratia vähentynyt.
Koska siis ymmärretään ettei länsimaisten demokratiakäytäntöjen väkisin tunkeminen köyhiin kehitysmaihin tuota tavoiteltua tulosta?
Perussuomalaiset on ainoa puolue, joka kyseenalaistaa nykyisen kehitysavun vaikuttavuuden. Linja on selkeä. Jos kehitysapua maksetaan, sitä pitäisi maksaa vain budjetin ylijäämästä. Ei koskaan velkarahalla.
Vaihtoehtona on myös muuttaa kehitysavun maksaminen kansalaisille kokonaan vapaaehtoiseksi esim. verolomakkeen kautta.
Suomen tulisi jokatapauksessa vaatia kehitysapurahojen sitomista palautuspolitiikkaan. Jos lähtömaa ei ota vastaan Suomessa laittomasti oleskelevia kansalaisiaan, tulee kehitysapu katkaista välittömästi.
Pelkän maksajan roolin sijasta kehitysavussa pitäisi ennen kaikkea ottaa enemmän toimijan rooli. Ylirehottavaan väestönkasvuun tulee puuttua vaatimalla kehitysavun kohdevaltioilta suunnitelmia väestönkasvun saamiseksi kuriin.
Auttaminen on edullisempaa lähialueilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita nykymuotoista rahan heittämistä summamutikassa kankkulan kaivoon.
Kehitysavun painopisteiden tulisi olla suomalaisen koulutusosaamisen ja digitaalisen ratkaisujen (koulutus ja terveydenhuolto) viennissä, kriisinhallinnassa ja pakolaisleirien olojen inhimillistämisessä.
Taloudellisesti haitallista muuttoliikettä Suomeen ja Europppaan tulee hillitä. Turvapaikkaperusteisen ja kehitysmaista saapuvan muun maahanmuuton kustannukset suomalaiselle yhteiskunnalle ovat miljardeissa. Tähän meillä ei ole varaa. Pakolaisuuden tulisikin olla tilapäistä suojelua, eikä pysyvää muuttoliikettä pois lähtömaasta. Siten myös suomalainen sosiaaliturva tulee muuttaa asumisperusteisesta kansalaisuusperusteiseksi.
Kun kehitysmaiden taloudellinen perusta (verotus) ja ihmisten toimeentulo (teollistuminen ja kaupungistuminen) on lähtömaassa turvattu, suvun ei tarvitse lähettää nuoria ulkomailla paremman toimeentulon perässä.
#kehitysapu #ulkopolitiikka #tansania #eduskuntavaalit #ps2023 #pelastasuomi #pshelsinki #perussuomalaiset
Eduskunta, Teija Makkonen. Kuva Matti Matikainen
Lähteet/lisätietoa aiheesta:
Talouselämä-lehti 3.1.2023
IL 7.1.2023
Suomen uutiset 11.2.2022
”Ulkoministeriön virkamies: 20 vuoden kehitysyhteistyöhankkeet menneet täysin hukkaan”