• Teija Makkonen

Venäjän uhkailu kaventaa Suomen poliittista liikkumavaraa

Putinin Venäjä on hyökännyt sotatoimin itsenäiseen Ukrainaan tavoitteenaan pysäyttää lopullisesti Ukrainan läntinen integraatio ja liittää Ukraina oman hallintonsa alaisuuteen. Ilman Venäjän sotilaallista voimaa ja uhkaa Ukrainan läntinen kehityskulku olisi ollut mitä todennäköisemmin aivan toinen.


Sodan taustalla on Ukrainan pyrkimykset lähentyä länttä ja Natoa. Asia on myös Suomessa hyvin ajankohtainen, sillä sota Ukrainassa on nostanut keskusteluun myös Suomen Nato-jäsenyyden.


Venäjän ulkoministeriön edustaja Maria Zakharova uhkasi Suomea "vakavin sotilaallispoliittisin seurauksin", jos Suomi liittyisi Natoon. Venäjän reaktio ei sinänsä ole aivan uusi, sillä myös Putin, Lavrov ja Kuznetsov ovat todenneet aiemmin lähes samoin. Zakharovan sanat toki asettuvat uuteen valoon Venäjän aloitettua täysimittaisen sodan Euroopassa itsenäistä valtiota vastaa. Joten aivan samasta retoriikasta ei ole enää syytä puhua.


Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys on luonnollisesti monitahoinen jakaessamme 1340km yhteistä rajaa Venäjän kanssa.



Suomen puolustusratkaisu


Suomen puolustusratkaisun perustana on yleinen asevelvollisuus. Yleisellä asevelvollisuudella taataan riittävän suuri ja toimintakykyinen reservi. Suomi on vuosien saatossa onnistunut ylläpitämään yleistä asevelvollisuutta ja vahvaa omaa puolustusta. Myös kansallinen maanpuolustustahto on Euroopan korkein. Rauhan aikana asevelvollisuutta ja siten myös maanpuolustustahtoa haastavat kuitenkin nykypäivänä monet tekijät kuten arvojen sirpaloituminen, polarisaatio, yksilöllisyyden korostuminen, vain miehiä koskeva asevelvollisuus, maailmankansalaisuuteen perustuva ajattelu jne.


Kansainvälinen puolustusyhteistyö on yleisen asevelvollisuuden ohella yksi puolustusratkaisumme kulmakivistä. Etenkin Ukrainassa jo 2014 alkaneen kriisin jälkeen Suomessa on haluttu kehittää puolustusyhteistyötä etenkin niiden maiden kanssa, joilla on samoja intressejä mm. Itämeren alueen turvallisuuden suhteen. Suomi mukana puolustusyhteistyössä, jonka se katsoo edistävän omaa kansallista puolustuskykyään.



Onko Suomen kohtalo sama kuin Ukrainan?


Ulkopolitiikka on monella tavalla arvaamatonta. Kuten olemme valitettavsti saaneet todistaa, sen muutosnopeus voi yllättää koko maailman. Kansalaisten keskuudessa on herännyt kysymyksiä, onko Ukrainan kohtalo meidän kohtalomme, jos emme liity Natoon? Vai onko edessä Ukrainan kaltaiset tapahtumat juuri silloin, jos haluamme liittyä osaksi Natoa?


Suomessa turvallisuuspolitiikkaa tulee aina tarkastella Suomen omasta turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta itsenäisenä valtiona. Suomen itsenäisyys turvataan ylläpitämällä ja kehittämällä puolustuskykyä ja turvallisuuspolitiikkaa, joka on suhteutettu turvallisuusympäristössä esiintyviin uhkiin.


Suomen harjoittamalla turvallisuuspolitiikalla on kyettävä vastaamaan uudenlaisen ja koko aika kehittyvän toimintaympäristön vaatimuksiin, mutta myös muutoksiin. Turvallisuuspolitiikalla ja puolustuskyvyllä on luotava ennaltaehkäisevä kynnys, jotta kenelläkään ei synny houkutusta käyttää sotilaallista voimaa tai laajaa hybridivaikuttamisen keinovalikoimaa suomalaisen yhteiskunnan vahingoittamiseksi. Ulkopoliittisesti viisas pieni valtio varautuu aina pahimman varalle.


Venäjän ulkoministeriön tuorein uhkaileva viesti Suomen kohtaan vahvistaa Venäjän etupiiriajattelua. Venäjä pyrkii vaikuttamaan itsenäisen maamme turvallisuuspoliittiseen suuntaan ja samalla kaventamaan poliittista liikkumavaraamme.



Suomen suurin uhka on Venäjä


Venäjä on kiistatta tämän hetken suurin turvallisuusuhkamme. Sotilaallisen voiman lisäksi Venäjällä on kykyä käyttää monipuolisesti ja laajasti epäsuoraa hybridivaikuttamisen keinovalikoimaa tahtonsa saavuttamiseksi. Putin haluaa Venäjän olevan maailmanpolitiikan suurin toimija. Vahva Putin tarvitsee, että Venäjä on myös ulkopoliittisesti merkittävä toimija, ja sen harjoittamat toimet Euroopassa tukevat samaa narratiivia.



Nato-optio


Nato-kannan osalta Suomi jakaantuu kahteen koulukuntaan. Niihin, jotka näkevät jäsenyyden tuovan lisää turvallisuutta sekä niihin, jotka näkevät nykyisen Nato-option luovan riittävää turvaa.


Nato-optio on kuitenkin osoittautunut ontuvaksi politiikaksi. On ollut epäselvää, mikä olisi se tilanne, jossa Suomi kuvittelisi lunastavansa option ja liittyvänsä Natoon, jos sellainen ei ole juuri tänä päivänä käsissä täysimittaisen sodan painaessa Euroopassa päälle. Optio ei nykyisellään kestäne syvällisempää tarkastelua, eikä ulko- ja turvallisuuspoliittiset selonteot tai valtiojohtokaan ole asiaa kyenneet avaamaan julkisista keskusteluyrityksistä huolimatta. Eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen kohdattua kovan kolauksen, myös Nato-option aika, sen vanhassa merkityksessä, on ohi. Tulkintana se tarkoittanee nyt ”ei” Nato-jäsenyydelle.



Suomi Natoon - Venäjän vastareaktiot


Jo ennen Venäjän tuoreinta uhkailua "vakavista sotilaallispoliittisista seurauksista" arvioitiin, että Suomen mahdollinen jäsenhakemus tulisi aiheuttamaan Venäjältä vastatoimia. Toimiksi arvioitiin taloudellispoliittisia keinoja, mutta myös energiapoliittista painostamista, ilmatilan sulkemista ja laajaa hybridivaikuttamista mm. turvapaikanhakijoita käyttäen. Mutta odotettavissa arvioitiin olevan myös konkreettista sotilaallista painostusta ja voimannäyttöä Suomen rajoilla.


Suomen tulee kuitenkin ajatella pidemmälle. Annammeko itänaapurin sanella turvallisuupoliittisia ratkaisujamme? Päätös olla hakematta Naton jäsenyyttä ei myöskään takaisi turvallisuuttamme Putinin valtakaudella. Suomeen kohdistuva uhkailu voi pahimmillaan olla konkreettinen osoitus Putinin suunnitelmista Suomen varalle. Nyt tarvitaankin strategista päättäväisyyttä.


Naton jäsenyys lisäisi Suomen poliittista liikkumavaraa tässä uudessa maailmanpoliittisessa järjestyksessä, ja selkeyttäisi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista asemaa. Nato toisi Suomelle mahdollisuuden laajempaan länsimaiseen yhteistyöhön, pääsyn päätöksenteon ytimeen, tarvittaessa kalustoa, tarvikkeita, avunantoa, tiedonvaihtoa, tilannekuvaa, tiedustelutietoa eli resursseja, joita Suomella ei yksistään ole samassa laajuudessa käytössään, niin maassa, merellä, ilmassa, verkossa kuin avaruudessa. Ja ennen kaikkea Nato-jäsenyys ulottaisi artikla 5:sen mukaiset turvatakuut Suomeen. Kokonaisuudessaan olisimme Naton jäsenenä sotilaallisesti turvatumpia.


Teknologia ja sotataito kehittyvät kaiken aikaa. Puolustuskyvyn sekä uskottavuuden kannalta Suomen tulee pysyä jatkuvassa kehityksessä mukana.



Löytyykö turva Naton ulkopuolelta?


Turvallisuusympäristömme kytkeytyy vahvasti yleiseurooppalaiseen turvallisuustilanteeseen. Kuten huomaamme jo pelkästään Ukrainan suhteen, emme voi jäädä toimettomaksi konfliktin ulkopuolelle. Suomi tukee Ukrainaa osana Euroopan unionia, mutta myös itsenäisenä valtiona. Olisikin naiivia ajatella, että lähialueella tapahtuvassa sotilaallisessa konfliktissa voisimme jättäytyä täysin tilanteen ulkopuolelle, tai että Suomelle jotenkin tarjoutuisi jokin ”ulkopuolisen asema”. Päätöstä Nato-jäsenyydestä ei siten pidä tehdä tästä näkökulmasta.

Suomen turvallisuuden kannalta oleellisinta on, että Suomen kansainvälinen asema osana länttä ei tule koskaan kyseenalaiseksi.



Kansainvälinen puolustusyhteistyö tarkoittaa liittoutumattomuutta


Kansainvälinen puolustusyhteistyö nykyisessä merkityksessä tarkoittaa liittoutumattomuutta, eikä tämä tuo nykyisten sopimusten puitteissa Suomelle automaattisesti sotilaallista apua kriisitilanteessa.


Myös Suomen nykyinen hallitusohjelma linjaa mm. asevientikiellosta konfliktialueille. On hyvä pohtia tilannetta, jos Suomi olisi konfliktin tai jopa sodan osapuoli, mistä saisimme apua, saisimmeko ja minkälaista.


Kansainvälinen puolustusyhteistyö lisää kuitenkin puolustuskykymme uskottavuutta. Suomi on kykenevä toimija muiden maiden kanssa yhdessä, ei pelkästään teknisen yhteensopivuuden osalta. Suomi on tärkeä kumppani lännelle, jolloin kynnys hyökätä Suomeen myös toivottavasti nousee.


Ja onhan Suomi osana Euroopan unionia sitoutunut EU-maita koskevaan avunantoon (EU:n turvatakuulauseke Lissabonin sopimus artikla 42.7) kaikin käytettävissä olevin keinoin, jos jokin jäsenmaista joutuisi aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Tosin tulkinnat kyseisen turvatakuun soveltamisesta voivat kriisissä käytännössä vaihdella suuresti.


Yksittäisistä maista Yhdysvallat on yhä ainoa valtio, jolla on kykyä nopeaan ja tehokkaaseen avustamiseen aseellisen selkkauksen uhatessa. Tästä syystä sekä Yhdysvaltojen että Naton läsnäolo ja toiminta vakauttavat Euroopan ja myös Suomelle elintärkeän Itämeren alueen turvallisuusympäristöä. Mutta riittääkö se osana nykyistä puolustusratkaisuamme ylläpitämään Suomen itsenäisyyttä myös tulevaisuudessa?



Naton aikaikkuna auki


Kumppanuutta, yhteistyötä ja liittoja tulee pohtia useista näkökulmista. Päämääränä tulee olla Suomen itsenäisyyden säilyttäminen, vapaus ja rauha. Nato-jäsenyyden osalta aikaikkuna on toistaiseksi auki, Venäjän fokus sekä voimat ovat Ukrainassa.