Keskustelu Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä kytkeytyy pohdintaan Venäjän uhasta. Puolustusvoimain komentaja Timo Kivinen totesi, ettei Suomen välittömässä läheisyydessä ole tällä hetkellä sellaista sotilaallista toimintaa, joka muodostaisi välitöntä sotilaallista uhkaa Suomelle. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola kuitenkin arvioi aseellisen painostuksen olevan realistinen uhka muutaman vuoden sisällä.
Suomella historiallinen mahdollisuus livahtaa Naton jäseneksi
Venäjän aloittama täysimittainen sota Ukrainassa osoittaa kiistatta Venäjän ennalta-arvaamattomuuden. On selvää, että sama voisi toistua myös Suomen kohdalla. Merkittävä määrä Venäjän joukoista on kuitenkin nyt Ukrainan suunnalla, minkä johdosta aikaikkuna Suomen liittymiselle Natoon on nyt auki.
Suomeen kohdistuvien talouspakotteiden on arveltu olevan yksi Venäjän todennäköinen vastareaktio Suomen Nato-lähentymiselle. Koko Euroopan yhtenäiset talouspakotteet Venäjää vastaan tarjoavatkin nyt Suomelle uudenlaisen tilan Natoon liittymiselle, eikä Suomeen siten mahdollisesti kohdistuisi enää erillisiä ylimääräisiä pakotteita Venäjän toimesta. Huomiota Suomen tekemiseltä vie myös hakkeriryhmä Anonymouksen julistama kybersota Venäjää vastaan sekä Venäjän sisäinen eripura kymmenien tuhansien kansalaisten osoittaessa mieltä vastareaktiona maansa sotatoimille Ukrainassa.
Yhdysvaltojen tämänhetkisen tilannearvion mukaan Venäjän asevoimat olisivat menettäneet 8-10 prosenttia hyökkäyksessä käyttämästään kalustosta. Tätä sotilaallisen suorituskyvyn vajetta tullaan Venäjällä paikkaamaan tulevina vuosina. Tappioista tai epäonnistumisistaan huolimatta, Venäjän hyökkäyskyvyn aliarvioiminen voi käydä vaaralliseksi.
Itämeri on Venäjän etupiiriä - Suomi riippuvainen meriyhteyksistä
Itämeren alueen vakautta on sosiaalisessa mediassa esitetty yhdeksi perusteeksi olla liittymättä Natoon. Perusteluina esitetään, että Suomen Nato-jäsenyys lisäisi jännitteitä Itämerellä. Venäjän toiminta ja jännitteet ovat kuitenkin tosiasiassa kasvaneet Itämeren alueella jo viimeisten vuosien aikana, etenkin Krimin valtauksen jälkeen, ja täysin ilman julkista keskustelua Suomen Nato-jäsenyydestä.
Itämerellä on suurta merkitystä Venäjälle merireittinä, jonka kautta kulkee iso on sen kaupasta. Venäjä pitää Itämerta myös etupiirinään, joka tuo tarvittaessa syvyyttä Pietarin talousalueen suojeluun ja puolustukseen. Toinen intressi Venäjälle Itämerellä on suojata Kaliningradin aluetta. Venäjän tahtotilana siten on pitää Nato mahdollisimman kaukana näistä suojavyöhykkeistä.
Suomelle Itämeri on taas elintärkeä niin kauppamerenkulun kuin puolustuksenkin kannalta. Lähes kaikki tavara ja raaka-aineet tuodaan Suomeen meriteitse. Suomi on siten osaltaan lähes täysin riippuvainen Itämeren kautta kulkevista meriyhteyksistä.
Itämeren merkitys on luonnollisesti tärkeä niin Suomelle, Ruotsille kuin Venäjälle ja lähialueen Nato-maiden puolustukselle. Itämeren rantavaltioista useimmat kuuluvat jo Natoon. Suomalaisten tulisi pohtia lisääkö Nato ja Nato-maiden kanssa yhtenevä arvomaailma, toimintatavat, ajattelutapa ja jo vuosia jatkunut merivalvontayhteistyö Itämeren epävakautta vai vakautta?
Koska Suomi ei voi maantieteelle mitään, on äärimmäisen tärkeää, että tuontiriippuvaisella Suomella on vahvaa kykyä puuttua Itämeren häiriöihin. Jo pelkästään Krimin valtaus ennalta-arvaamattomasti ja nopeasti osoitti, että tämänkaltainen uhka pitää ottaa tosissaan myös Suomessa, jossa kohteena voisi olla strategisen sijainnin kannalta tärkeä Ahvenanmaa. Venäjä pitää tarvittaessa keinoja kaihtamatta kiinni etupiiristään.
Miksi Suomi hiekottaa omaa tietänsä Nato-jäsenyyteen?
Suomi ei ole osallinen Venäjän sotaan Ukrainassa. Miksi Suomen kansallinen turvallisuuspoliittinen päätös vedetään osaksi Venäjän ja Ukrainan rauhanneuvotteluita?
Presidentti Biden on todennut 4.3., että Natolle avoimien ovien politiikan jatkuminen on tärkeää. Puolustusministeri Kaikkonen taas totesi 9.3. ettei ”juuri nyt ole jäsenhakemuksen postittamiseen oikea hetki”. Kaikkosen mukaan Natossa keskeisin asia on nyt Ukrainan sota ja sen rauhoittaminen. Sulkeutuiko Nato-ovi siis viidessä päivässä?
Venäjäpelkoiseen ajatteluun sorrutaan Suomessa herkästi. Jos Natossa avoimien ovien politiikka olisi muuttunut, olisi tästä todennäköisesti uutisoitu maailmalle laajemmin, tavoitteena kuitenkin ratkaista täysimittainen sota Euroopassa.
Bidenin viesti Suomelle oli hyvin erilainen verrattuna kepulaiseen näkemykseen. Samaa viittaa myös tiivistyvä turvallisuus- ja puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa, joka voisi yhtälailla provosoida Venäjää.
Suomen ei tule luulla olevansa kokoaan suurempi vaikuttaja tai vaikutin. Tuskin Venäjän hyökkäystä olisi estetty, vaikka Suomi olisi uhannut liittyä Natoon, jos Venäjä hyökkää Ukrainaan. On hyvä ymmärtää, että Suomi on vain pieni palanen ulkopolitiikan suurvaltapelissä. Ja tästä syystä tulee myös välttää tilannetta, että Venäjän ja Ukrainan rauhanneuvottelujen ehtona olisi se, ettei Nato laajene itään. Tämä vesittäisi nykyisen option ja Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisuuden.
Ei ystävällinen Suomi
Venäjä on julistanut Suomen kuuluvan ei-ystävällisten maiden joukkoon talouspakotteiden takia. Venäjä on myös uhannut, että aseita lähettäneet maat, joihin Suomi myös kuuluu, joutuvat vastuuseen, jos kalustoa käytetään Ukrainassa Venäjän asevoimia vastaan.
Venäjän on myös uhannut jo useamman kerran vastatoimilla, jos Suomi, vastoin Venäjän tahtoa, päättää omasta kansallisesta turvallisuusratkaisustaan, eli liittymisestä Natoon. Venäjä pyrkii uhkailuilla ja julistuksilla kaventamaan Suomen poliittista liikkumavaraa. Myöntyykö Suomi uhkailuun, alistuen tällöin painostukselle, vai teemmekö päätökset Natosta ilman pelkoa Venäjän reaktiosta?
Suomen kannalta pahin skenaario Ukrainassa on Venäjän onnistuminen sodassa. Saavuttaessaan tavoitteensa (mitkä ikinä ne onkaan) ja ”voittaessaan” sodan, Venäjän sotilaallinen uhka kasvaa konkreettisesti myös Suomea kohtaan. Onkin selvää, että Venäjän suhtautuminen Suomeen jyrkkenee, mitä enemmän aikaa kuluu, ja mitä enemmän Venäjä saavuttaa tavoitteitaan Ukrainassa.
Vanhaan vakauspolitiikkaan ja diplomatiaan Venäjän kanssa ei ole paluuta. Venäjä rikkoo kansainvälistä oikeutta, sodan sääntöjä, käyttää aseita siviilejä ja kriittistä infrastruktuuria vastaan. Tälläkin hetkellä Venäjä teurastaa viattomia siviilejä, naisia ja lapsia Ukrainassa. Venäjä pitää varpaillaan koko maailmaa uhkailemalla ydinaseilla, jos Nato, EU tai YK puuttuvat sotilaallisella operaatiolla sotaan. Ystävyyden ja yhteistyön aika Venäjän kanssa on peruuttamattomasti ohi vuosikymmeniksi eteenpäin.
Puolustusbudjettia kasvatettava tuntuvasti
Kiristyvän turvallisuustilanteen takia, Suomen puolustusbudjettia tulee kasvattaa tuntuvasti. Suomen tulee panostaa ja lisätä resursseja sotilaalliseen kyvykkyyden kasvattamiseen niin materiaalihankinnoilla kuin reserviläisten kertausharjoituksilla.
On muistettavat, että Suomen puolustusvoimien miljardihankkeet, HX-hanke (64 hävittäjää) ja Laivue 2020 -hanke (neljä monitoimikorvettia) ovat vielä vaiheessa. Suomella ei näitä suorituskykyjä vielä ole. Ensimmäiset F-35-koneet on tarkoitus toimittaa Suomeen vasta vuonna 2026. Laivue 2020-hankkeen koko alusluokan täysi operatiivinen valmius on tarkoitus saavuttaa vasta vuoden 2028 loppuun mennessä.
Kyseisten ilma- ja merivoimien hankkeiden lisäksi vuorossa on myös maavoimien kaluston uusinta. Taistelujoukkojen panssaroidun kuljetuskaluston uusimisen on arvioitu kestävän jopa vuosikymmenen. Tämäkin suorituskyvyn parannus on siten vielä alkutekijöissä. Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että puutteet ja aikataulut Suomen sotilaallisessa suorituskyvyssä kiinnostaa myös itärajan toisella puolella.
Kiristyvän turvallisuustilanteen pahimmassa tapauksessa materiaalihankinnoista tulee myös konkreettista pulaa, sillä moni muukin maa kasvattaa nyt puolustusbudjettiaan sekä täydentää asevarastojaan. Omatuotanto, omavaraisuus ja huoltovarmuus voidaan jälleen todeta kriittisen tärkeiksi kansallisesta näkökulmasta, riippumatta Nato-jäsenyyden tilasta.
Aikaikkuna sulkeutuu ennemmin tai myöhemmin
Suomen on kyettävä tekemään päätös Nato-jäsenyydestä näissä vallitsevissa olosuhteissa. Ukrainan tapahtumien aikajana osoittaa, että Venäjä alkoi siirtämään joukkojaan Ukrainan rajan läheisyyteen viime vuoden marraskuussa. Jos tällaista olisi havaittavissa Suomen rajan läheisyydessä, olisi Nato-jäsenyysprosessi jo liian myöhäistä. Venäjän voima olisi liikkeellä, eikä Nato-jäseneksi hyväksytä konfliktitilassa olevaa maata. Vaikuttaakseen Suomen päätökseen, myös Venäjä voi käyttää tätä aseenaan.
Venäjällä on monia intressejä Suomea kohtaan: Itämeri, Ahvenanmaa, 1340 km pitkä raja ja arktinen alue. Todellisuudessa Suomi on jo valmistautunut hakemaan Nato-jäsenyyttä järjestämällä esimerkiksi asevoimien ja johtamisjärjestelmien yhteensopivuuden, sekä tiivistänyt vuosien ajan yhteistyötä monella saralla. Jos Nato-keskustelu Suomessa jäätyy, on Ukrainan kohtalo ennen pitkään Suomella edessä.
Yksin kaikkien puolesta vai kaikki yhden puolesta
Jos Suomi päättäisi liittyä Natoon, olisi sen varmistettava etukäteen, että jokainen Nato-maa hyväksyisi Suomen hakemuksen ja ratifioisi jäsenyyden kansallisesti ketterästi. Koska Natolla tuskin on keinoa tarjota väliaikaisia turvatakuita hakemuksen käsittelyn ajalle, Suomen tulisi varmistaa kahdenkeskiset ”turvatakuut” Yhdysvaltojen kanssa. Jos varsinaisia kahdenvälisiä ”turvatakuita” ei saataisi voimaan, myös mahdollinen MNNA-asema (Major non-Nato Ally) tai vastaava, varmistaisi Yhdysvaltojen avun huoltovarmuuden kautta. Tämä riittänee ylläpitämään Suomen turvallisuutta hakemusprosessin ajan, kunhan jäsenyyden hakemisen aikaikkuna on strategisesti oikein ajoitettu.
Suomen tulee nyt tehdä päätös, jatkammeko turvallisuuspolitiikan linjalla yksin liittoutumattomana vai yhdessä 30 Nato-maan kanssa liittoutuneena. Kuten sota Ukrainassa osoittaa, liittoutumattomana voisimme saada aseapua, mutta kysymys kuuluu, riittäisikö se tositilanteessa Venäjää vastaan, jonka pelkkä puolustusbudjetti on suurempi kuin koko Suomen valtion budjetti. On myös todettava, että Suomi ei valtiona katoa minnekään, jos liitymme Natoon. Liittoutumattomana riski on taas huomattavasti todennäköisempi.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Venäjän sotilaallisen voiman painopisteellä Ukrainassa on ajallisesti kriittinen merkitys Suomen jäsenyysprosessille. Tämä aikaikkuna sulkeutunee kuitenkin kuukausissa. Suomen Nato-jäsenyys toimisi tulevaisuudessa varmimpana pidäkkeenä Suomeen hyökkäämiselle ja toisi tarvittaessa myös turvaa elintärkeälle Itämeren alueelle. Nato on kiristyneessä turvallisuustilanteessa myös korostanut ehdotonta sitoutumistaan ja valmiuttaan artikla 5:n mukaiseen jäsenmaidensa puolustamiseen.
Kartta: The Economist.