Suomalaisten maanpuolustustahto on laskenut jo neljä peräkkäistä vuotta ja on alimmillaan lähes 30 vuoteen. Maanpuolustustahto on sidoksissa yhteiskuntamme ja lähialueemme toimintaympäristön epävarmuustekijöihin. Erot maanpuolustustahdon merkityksessä on kasvanut ja yleinen asevelvollisuus on jatkuvan kriittisen tarkastelun kohteena.
Nuorten maanpuolustustahtoa ja asepalveluksen palvelusmotivaatiota heikentää mm. maanpuolustustahtoisten väheneminen yhteiskuntamme poliittisina päättäjinä. Jos Puolustusvoimien toimintaverkkoa ja tarpeellisuutta supistetaan entuudestaan, se vaikuttaa suoraan myös kansalaisten yleiseen maanpuolustustahtoon ja sisäiseen yhteenkuuluvuuteen. Siitä esimerkkinä reserviläiskirje, joka pudotti monet reserviläiset pois sodan ajan sijoituksesta. Kuinka moni heistä tuntee vielä olevansa tarpeellinen isänmaan näkökulmasta?
Maanpuolustustahtoon vaikuttava asia nyky-yhteiskunnassamme on myös tasa-arvo ja yleiset asenteet naisten osaamista kohtaan. Toiset vaativat sukupuolineutraalia asepalvelusta samalla, kun toiset eivät halua naisia inttiin lainkaan. Jälkimmäisestä esimerkkinä viime syksynä julkaistu kirja HÄIRIÖ! Nainen Intissä. Kirjassa 52 naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittanutta naista kertoi kohdanneensa palveluksen aikana sukupuolesta johtuvia ennakkoluuloja, negatiivista suhtautumista ja alentavaa kohtelua. Naisvihamielisyyteen olivat syyllistyneet niin varusmiehet kuin Puolustusvoimien henkilökunta.
Puolustusministerimme Jussi Niinistö hoiti turvallisuus- ja puolustuspolitiikan asioita erittäin maanpuolustustahtoisesti ja hyvin, lukuun ottamatta kommenttia naisten vapaaehtoisen asepalveluksen jäädyttämisestä vuodeksi neljän miljoonan euron säästötavoitteiden takia. Toki ministeri Niinistö totesi ettei hän ole naisten asepalvelusta vastaan vaan kyse oli säästöistä, mutta muuttuneessa yhteiskunnassamme tasa-arvon kannattajien määrä on nostanut päätään. Kyseinen vain naisiin kohdistuva kommentti vaikutti valitettavasti negatiivisesti yleiseen mielipiteeseen niin Puolustusvoimia kuin maanpuolustustahtoa kohtaan.
Tasa-arvo tulee olemaan yhteiskunnassamme aihe vielä pitkään. Maanpuolustus on kuitenkin koko kansan yhteinen asia, ja maanpuolustustahto on puolustuskykymme perusta. Kansalaisten tulisikin kokea Puolustusvoimat turvallisuutta tuottavana instituutiona samoin kuin yleisen asevelvollisuuden, jonka tulee olla yhteiskunnallisesti kestävä ratkaisu ilman jatkuvaa kritiikkiä. Naiset tulee hyväksyä vapaaehtoisina mukaan ilman syrjintää ja heidän kyvyt ja osaaminen tulee tunnistaa. Perustuslakimme mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen puolustamaan maataan. Tämä koskee niin naisia, miehiä kuin siviilipalveluksen suorittaneita.
Tuleva vaalikausi tulee olemaan erittäin tärkeä turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta näkökulmasta, kun käsittelyyn tulevat niin asevoimien suuret materiaalihankinnat, Pohjoismaiden ja EU:n puolustusyhteistyön kehittäminen sekä mahdollinen uusi kansalaispalvelus yhdessä yleisen asevelvollisuuden kanssa. Nuorten maanpuolustustahdon vahvistaminen olisi myös otettava keskeiseksi puolustuspoliittiseksi tavoitteeksi. Jos tulevat ennusmerkit gallupeissa käyvät toteen, voimme saada hallituksen, joka ei ole yhtä maanpuolustustahtoinen kuin edeltäjänsä. Tässä kohtaa kehoitankin tutustumaan Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tutkimukseen eri puolueiden maanpuolustustahdosta.
https://www.defmin.fi/files/4413/MTS_Suomalaisten_mielipiteita_ulko-_ja_turvallisuuspolitiikasta_maanpuolustuksesta_ja_turvallisuudesta_2019.pdf
Kriisitilanteissa on olennaisen tärkeää, että kansalaiset pystyvät luottamaan maan johtoon ja tukevat sen päätöksiä. Onkin tärkeää, että poliittisten päättäjien joukossa on maanpuolustuksen asiantuntijoita ja puolestapuhujia. Ilmastonmuutos, sote ja vanhustenhoito eivät ole ainoita maassamme tapahtuvia asioita, vaikka vaalikevät näin antaa ymmärtää. Tarvitsemme päättäjiä, jotka pitävät maanpuolustustahdon sekä samalla Suomen puolustuksen kunnossa!
